MUSTAN MEREN MERIMIES.
Reading edition
Kas meripojat, niitä Ei pelko painakkaan! Maan ympäri he kiitää Ja lappaa touvejaan. Kun meri pauhaa, myrskysää Touveihin, mastoon yllättää, Niin laulaa lauluansa Iloisin mielin nää.
Mies mustan meren laivan On Niku nokkela; Niin ketterä hän aivan, Ett'ei vois uskoa. Kas, kuin hän hyppää uimaankin, Ja mustana käy takaisin Kuin musta meri, mutta Sydämmin iloisin.
Hän laivan valkokantta Nyt "hyppii varista"' Ja mustat merkit antaa Jaloistaan tihkua. Niin varpait' tulee variksen. Mutt ei ol' orja Nikunen, Merensä mustan, rakkaan Hän maalaa kaikillen.
Hän joskus töhrää, milloin Pitäisi koristaa; Paperipätkin silloin Selkäänsä Niku saa. Vaan joskus, uljaast' uituaan. Kauniisti kantta juostuaan. Hän pannaan villapaitaan Ja puhtaaks siivotaan.
Hän teräksisin kengin. Puusäärin astelee Ja pojan, tyttösenkin Keralla leikitsee. Kun hän on hauska veikkonen, Hän piirtää kirjaan lapsien A:n sauvoin kulkevaisen. B:n köyryselkäisen.
Käy, Niku, tähän laivaan Nyt lippus nostamaan! Laps-pienet päätään vaivaa, Ken Niku olleekaan. Hän on… No, kappas juonta sen! Taas pulskahti hän merehen, Kirjoittain noustuansa: Huomenta, pienonen!