SUOJELUSENKELIN ÄÄNI.
Reading edition
Muistatko, kuinka kehtosi Ääressä seisoi enkeli? Sua seuraa vielä tänään tuo, Varoittaa, varjelusta suo.
Kuuletko kehoitusta sen: Ain' ollos puhdas, totinen, Rakasta Luojaa, luotuja; Äl' olla häpee lapsena.
Sun laises lapsi ollut on Uroskin vahvin, verraton; On viisain ollut pienenä: Voit samoin sinä elpyä.
Vaan suurin ei, ei viisainkaan, Ylistetyinkään päällä maan Jumalan valtakuntaan käy, Jos lapsen mielt' ei hällä näy.
Valossa asut ylhäällä Elämän riemun lähteillä, Lähteillä urhotöidenkin: Ne sieltä virtaa laaksoihin.
Vaan ijäkkäämpäin alhaalla Laaksossa täytyy taistella, Jalassa pistin, pyrkien Toiselle korkeudellen.
Säilytä lapsen-uskos vaan Jesuksen kautta Jumalaan; Ei muutoin ole milloinkaan Valoa, rauhaa ollenkaan.
Kun sanotaan: ei suurena Sit' uskota kuin lapsena, Niin muista: taivaankin ja maan Hukkuissa Sana säilyy vaan.
Vaikk' aivan rikas olisit, Niin nöyrry vain kuin enkelit: He itseään ei ylistä, Vaan Herraa, hoitain ihmistä.
Laps olet köyhä, vähäinen, Viallinen ja puutteinen; On oppimatta sinulla Elämän läksy lavea.
Sä heikko, Herran voimakkaan Apua ano ainiaan, Valoa, pyhitystä ja Hyvyyden tielle neuvoa.
Tee työtä mielin uljahin Iloisin, pelkäämättömin, Valona kodin laulellen Kuin vapaa, nuori lintunen.
Ole uskollinen ilossa Ja suruss'; auta vaivaista Rakastavasti, säälien; Näe vikas, älä veljien.
Kotoas, maatas rakasta; Voimassa, viisaudessa, Hyveissä kasva; iloiten Ann' henkes eestä totuuden!
Laps! Enkelis tää ääni on. Sen koko maamme kuulkohon, Niin kukkii se; sä olet sen Keväinen nuori, kaunoinen.
Koivuniemellä elokuussa 1879.
Z. Topelius.