ALAUDA CANTAT.
Reading edition
Niin, herra maisteri, naurullista: Kun istuin — onko se mahdollista? Keväällä, kartiini suojanain, Ja päivä paistoi latinahain, Niin — mitä luulla? — Sain lintuin kuulla Tuhansin laulavan sulosuulla, Ja parvi tää Näin visertää: Alauda cantat! Alauda cantat!
Mua päästäkää ulos! Puiston puolla Alauda cantat on irti tuolla, Kirjaimet sääskinä kirmajaa, Nyt osaa luontokin latinaa. Voi, leivot ratki, Nuo mokomatki, Hävyttä läksyni kaiken matkii! Alati vain Soi korvissain: Alauda cantat! Alauda cantat!
Katolta varpunen visertääpi: Nyt kevään leivoset herättääpi! Alauda cantat, ne sanat soi, Taivaalta, maasta ne kuulla voi. Kun aamu loistaa, Yön varjot poistaa Laaksoista, kentiltä, — silloin noista Taas ennättää Korviini tää: Alauda cantat! Alauda cantat!
Nyt herää unesta metsät tuoreet, Nyt valon virrassa kylpee vuoret, Soi järvi, tanssivi puronen, Säteilee saarikin lemuten, Ja pisarina Kuin kukkasina Tippuilee lauluja suloisina, Ja rintanen On riemuinen! Alauda cantat! Alauda cantat!