TAAS TAVATAAN
Reading edition
Kirj. W. Rydberg
Kevätaamu kirkasna valkeni, Ohi kylän kun kulki nuor' ritari.
Majan luona, varjossa lehmusten, Näki tytön hän punaposkisen.
»Ah terve sulle, pien' armahan!» Hän virkkoi suihkaen suudelman.
Oli aamu vielä niin aikainen Ja niin aamuraitis se suukkonen.
»Pois lähden mailmalle kulkemaan, Mut muista mua, taas tavataan!»
Ja poika lähti, mut suudelmaa Ei voinut tyttönen unhoittaa.
Voi tuota katsetta lämpöistä, Ijät päivät säilyy se mielessä!
Ja voi, kuin sorjasti kutreillaan Hän kantoi junkkarihattuaan!
Ja tyttö kasvoi, mut mielehen Sanat ritarin kätki hän syvällen.
Hän varttui viehkeäks immeksi, Sai lemmenpyyntöjä laajalti.
Mut tyynnä kaikille vastas hän: »En voi; olen saanut jo ystävän.»
Ja aika kiiruhti kulkuaan, Yhä luottavaisna hän toivoi vaan.
Kevätruusut poskilta raukeni. »Sinut löydän vielä!» hän riemuitsi.
Yhä vielä vanhana, harmaana, »Sinut näen!» hän virkkoi, »oi onnea!»
Ja hymy huulilla kuollessaan Hän hiljaa kuiski: »Taas tavataan!»