AUNE
Reading edition
Erään toverin muistoksi,
Aamusella Aune, armas tyttö, Ilomielin lähti lähtehelle, Siellä kietoi kultakutreillensa Sinikaunokeista kiehkuraisen Sekä virkkoi hymy huulillansa: »Kuinka lienee kaikki ensi vuonna, Käynkö vielä kodin kukkasena, Vaiko veräjillä vierahilla?»
Lauloi lintu lehdon liepeheltä: »Ensi vuonna, Aune, armas tyttö, Saapuu sulle luokses sulho suuri, Suutelon hän painaa otsahasi, Kätehesi kantaa kihlat kalliit, Ja sun kodistasi myötään viepi.»
Kului vuosi, Aune, armas tyttö, Jälleen istuu lähteen partahalla, Kirkkahina nytkin loistaa silmät, Poskipäillä rusohohde leikkii. Mutta kuumeen tult' on silmän säihky, Taudin punaa posken helo hohde, Kalvenneina hymyhuulet hellät.
Aune, armas, neiti nuorimpani! Jopa saapui sulle sulhos suuri, Mahtavin lie mailman valtiaista. Tuli Tuoni, kukan hennon taittoi, Kulki kuolo, kantoi kihlat kalliit, Suudelmalla morsioksi vihki,