LAULAJAPOIKA
Reading edition
Olin nuori laulajapoika Ja kiertelin maailmaa, Ei painanut huoli, ei köyhyys, Mun rintaani rohkeaa.
Niin kulkiessani kerran Tulin loistavaan linnahan, Näin puistossa linnan neidin, Tytön viehkeän, hurmaavan.
Yhä ristikkoportilla seisoin, Hänt' ääneti katsellen, Niin onnen autuas tunne Mun valtasi sydämen.
»Jos kuningas korkea oisin, Ah, impeni armahin! Niin maan sekä taivaan aarteet Sun helmahas heittäisin!»
»Mut valtakuntani mulla On laajoissa lauluissain, En muuta sulle voi antaa, Kuin lempeni lahjan vain!»
Sydän sykkien soittimeen tartuin Ja kieliä kosketin, Niin tenhoavasti en koskaan Ole soittanut sittemmin.
Kuin helminä helkytellen Sävel kumpusi rinnastain, Minä soitin, soitin ja lauloin — — Muun maailman unhottain.
Käsiin neitonen päätään painoi, Ja kyynelin kuunteli, Mua silmäsi hehkumielin Ja viipymään viittasi.
Sydän sinne jäämähän käski, Toki lähdinkin kulkemaan, Hän ol' ylhäinen linnan neiti, Minä köyhä laulaja vaan.
Mut ijäksi unholle heitin, Ilokantelon entisen, Yhä soitan, kaihoa kerron, Maat, manteret kiertäen.