LINNOJA LAATIESSA
Reading edition
Kivestä linnaa laadin Huviksi lapsosen, Korskana kohoo torni, Taivasta tavaten.
Linna on hetken työtä, Kaatuvi piankin, Korkeat tornit, muurit, Sortuvat pirstoihin.
Suretko, lapsi, sitä? — Elähän kuitenkaan. Linna jos särkyy, voihan Rakentaa uudestaan.
Toista on sitten kerran Suureksi tultua, Linnoja laitellessa Haaveista, onnesta.
Särkyvät nekin linnat, Mailmassa murtuvat, Vaan ovat ehjiks saada, Korjata vaikeat.