RUNOTYTTÖ
Reading edition
»Ovi auki! Ken se kolkuttaa?» Soma keijunen sisähän sipsuttaa, Sinisilmät kirkkaina päilyy, Pään ympäri suortuvat häilyy.
Hän luokseni käy siro askelin, Mua hyväilee käsin pehmoisin. »Sä minut tunnethan varmaan, Runotyttösi herttaisen, armaan?
Voi, salli mun istua polvellen, Sadut kauniit korvahas kuiskailen. Ah, läksyjen antaos jäädä, Työtuumat mielestä häädä!»
En estää häntä mä koitakkaan, Käy keijunen polvelle istumaan Ja kertoilee tarinoita, Surunhelliä unelmoita.
En häiri häntä, vain kuuntelen, Unohdan mailman ja huolet sen. Ja keiju kun luona on milloin, Työt, toimet ne jäävät silloin.