NUOR' ASTRI
Reading edition
Nuor' Astri astuvi nurmea, Käy tuuli vallaton lehdosta. »Ah terve, tyttöni herttainen! Suo suortuvillas mun leikkiä, Hajalleen hiuksesi viskellä, Kai sallit sen? Nyt olet soma, Kenen lietkään oma?»
Nuor' Astri kulkevi hyräillen, Kedon kukkaset nyökkivät tuoksuen. »Hyv' iltaa, neitinen suloisin! Kai saavut seppelen solmintaan, Käy siskojas kainoja poimimaan! Voi kuitenkin, Kuin sorja, soma! Kenen lietkään oma?»
Nuor' Astri kietovi kiehkuraa, Mies uljas metsästä ratsastaa. »Yks kukka suokaa — ma rukoilen Olette ruusunen itsekin, Sen poimisin kyllä, jos tohtisin, Ah neitinen! Sa armas, soma, Mun ollos oma!»