SISÄLLYS:

Koivikossani.

I. Isänmaa.

Maalleni. Tuleepa myrskyt —. Rakkaus koisia kokoo. Hämeen laulu. Kansansa halveksijoille. Nuorisolle. Hädän aikana. Helmikuun 5 päivänä. Myrskyssä. Takaa Suomenlahden.

II. Muisto ja maine.

D.E.D. Europaeus. Josef Julius Wecksell. Johannes Takanen. August Uotila. Uno Cygnaeus. W. S. Schildt.

III. Koti ja ystävyys.

B. F. Godenhjelm'ille 1. Ida Godenhjelrallle. B. F. Godenhjelm'ille 2. Kun sataa. Äidilleni. Nuku rauhassa. Eräänä syntymäpäivänä. Nuorelle taiteilijalle. Anna Enkvist. J. E. Sandelin. Rauha. Jatkon huviretkellä. Ystävälle.

IV. Luonto.

Metsäkävelyllä.. Aamusella. Metsässä. Varpunen. Joulukuusen luona. Vuoden lopulla.

V. Sydän.

Syksyllä. Vuolteessa. Sairaana. Yksin. Hiiloksella. Kallioilla. Sarastaessa. Laineet. Kesä-yöllä. Yksin maailmalla. Illan tullen. Järven rannalla. Nukkuos rauhassa. Talven lapsi. Kerran. Järvellä. Nähnyt olen.

VI. Lempi.

Kuin kuusen, koivun on kohtalomme. Ystävää vartoessa. Kesä-aamuna. Kuin lammen laine. Liki oon sua. Myrsky-yöllä. Taivas ja meri. Ei muista. Agaavi. Kiertotähdet. Kevät.

VII. Uskonto.

Luo puhdas sydän mulle. Haudan partaalla. Pitkänä perjantaina. Ylhäinen vieras.

VIII. Mietiskely.

Etsiessä. Kulkija. Rantakallioilla. Ei tähtösiä tarvis.

IX. Elämä.

Kun peittää multa jo armaan. Äiti kätkyen ääressä. Valvova äiti. Äiti. Tarina. Kosken partaalla. Vellamon neito. Puodissa. Kadulla. Riemun ja surun malja. Vanha ukko.

X. Yhteiskunta.

Pois kirous maastamme. Jyväskylän työväen-yhdistykselle. Tyttökoululaitoksen 50:tenä muistopäivänä.

Koivikossani.

Oi kuin tääll' on hyvä olla Alla lehtikatoksen, Sydän tyyntyy tyveneksi Humutessa koivujen.

On niin armas ollakseni, Kun tää puisto huminoi; Se niin monet, monet muistot Mulle tarinoida voi.

Nämä koivut, tämä puisto, Isä, istuttamas on; Täällä toimit, täältä muutit Tuonen tyyneen talohon.

Tuota sitten kuuleskelen, Konsa elon myrskyt käy; Suljen silmän', ett'ei mulle Tyly, kylmä mailma näy.

Täällä ensin ihaelin Suloutta Suomenmaan, Syttyi lempi maani kieleen Ja sen kansaan vakavaan.

Kuva kallis kodistani Syvään piirtyi sieluuni; Lapsuuskoti koivikkoineen Pyhä mulle ijäti!

Korkeaks on puisto tullut, Mont' on siinä vartijaa, Mutta niiden lomistakin' Suru synkkä suikahtaa.

Siksi usein kaihomieliä Koivut kauniit vaikeroi, Siksi vienoon viihdytellen Niiden lauha humu soi.