RUNOILIJA ALEKSIS KIVI.
Reading edition
Nuo Ilman immet, hengettäret hennot, ne laulun loivat surusointuisan: se tenhokkaat toi sulle aatteen lennot, sen sointu koski syämes pohjahan.
Sa vastakaiun aloit viritellä: Oi, Ilman immet, teille laulelen! Jos alkaiskin tää ääni värähdellä, niin kuulkaa virttä särö-äänisen!
Ja laulun ääni kauemmaksi kaikui, ja Immet loihti siihen tenhoaan; vaan laulu suvun syvät synnyt raikui ja siks sai laulajansa sortumaan.