KESÄN TULIAISIKSI
Reading edition
Kesä kaunis Pohjolassa, meitä taasen tervehdät, suloisella suudelmallas kaikki kasvit herätät.
Kuollehena mik' on ollut, taasen virkoo elämään, linnut pienet puistikossa säätelevät säveltään.
Kukan hoikkaa vartaloa hellästi sä suojoat, aamukasteen kirkkahilla helmill' yhä kostutat.
Ihanuuttas ihaella onpi lyhyt aika vaan: täältä muutat; sitten syksy pitää kaikki kahleissaan.
Helleyttä ei oo sillä: kukat kauniit kaatelee, vihoitellen viima käypi, luonnon sulon raatelee.
Kolkoks' käypi sydämeni, näitä katsellessani. — Viivy, viihdy, kesä kaunis, virkistytä mieltäni!