HILJAA!
Reading edition
Hiljaa, hiljaa! Nyt öisen henki valloittaapi jo sydämenki. Se rauhaa tuoko vai taistelon? Useinpa aaltoset siinä pauhaa, kun koko luonto jo nauttii rauhaa; mut sydän sykkivi rauhaton.
Hiljaa, hiljaa! Niin kaikuu kerran, kun sulle kuuluvi kutsu Herran, ja sydän lepohon uinahtaa. Vaan elon uuden se taasen saapi: kun kuolon kahlehet kirpoaapi, se kukkaan uutehen puhkeaa.