LUKIJALLE.
Reading edition
Sa kysyt runoilijaa. — Köyhä tyttö, laps kansan, kylä-ompelija vaan, mi neulallansa aamust' iltaan asti ahertaa ahkerassa toimestaan, niin kannikkansa hankkii kerraksensa ja puuhaa avuks isä-vanhallensa.
Mut moni mielikuva ommeltuupi samassa ompelijan kankaaseen ja moni kyynel siihen vierii, vierii, ja helmittääpi halvan ompeleen: niin raskasta on ihanteita kantaa, kun niille ei voi elon lahjaa antaa.
Te, siskot, veikot, runosiskoanne oi, hellin mielin halpaa vaalikaa, mi "Kanervansa" teille lahjaks kantaa, ja toivoo teistä niiden suosijaa, ja iloitkaa, ettei oo kukkaa vailla ees köyhä nummi Suomen salomailla.
Helsingissä 9 p. Maaliskuuta 1903
A.V.F.
Aleksis Kiven muistolle pyhittää "Kanervakukkansa"
Tekijätär.