KEVÄTILTANA
Reading edition
Jo nietos sulaa maasta, ja kesä lähenee, ja koko luontoon taasen eloa virtailee.
Jo nurmen nukka vertyy, kun päivyt lämmön suo, ja kukka päänsä nostaa, ja välkkyy virran vuo.
Pois valkoharson heittää nuo neidot Vellamon, ja Ahti aallokoissa virittää kantelon.
Ma venhossani soudan ja katson, kuultelen: oi suloutta suurta mun maani keväisen!
Yön varjot tumman väreen luo kalvoon järvyen, ja kevätilta uinuu, vaan herää suvehen.