ALEKSIS KIVI ITSELLEEN.
Reading edition
Kun osattaret muille ne kehräsi säikehen, sen mulle vain, oi mulle ne kehräsi lyhyen.
Kun kohtalon koura kova sen katkaisi irralleen, niin surun niin syvän, niin syvän se jätti sydämeen.
Oi osattaret, miksi mua ette te säälineet! — Jos ette koskaan, koskaan ois rihmaanne kehräilleet!