TÄHTIKEINU.
Reading edition
Keinu heilahda kultainen pitkin yöllistä Linnunrataa! Usmat tähtien ylhäisten unhon valkeaa vihmaa sataa…
Näin en silmäisi loistavan koskaan nähnyt, mun armahani: heräät paareilta kuoleman tähtikeinuhun rinnallani.
Katso, armahin, kimmeltää tuolla sininen aamutähti! Vuos jo miljoonas vierähtää, illan tähdestä tie kun lähti.
Illan tähdestä kaulalles poimin rubiinin hehkuvimman, aamutähdestä hiuksilles saan ma safiirin kirkkahimman.
Keinu heilahda tähtien pitkin hiljaista Linnunrataa! Usmat sinisen korkeuden unhon valkeaa härmää sataa…
Annan safiirin hiuksilles ensi helluntaisuudelmasta, kuuman rubiinin kaulalles kesän onnesta polttavasta.
Keinu, heilahda hiljemmin hiilenmustalla taivahalla! Armas, muistatko kyynelin keinun vaahterapuiden alla —!