KUUMA YÖ.
Reading edition
Yö vaipuu puutarhaan kuin lämmin, uninen lintu pehmeään, harmaaseen pesäänsä. Kuin hapan viini tuoksuvat kaikki ruusut, ja kiihkeän levottomana värähtelee rusko varisevien sireenien yllä —— — —
Mikä liikkumaton huume! Kaikki kukat puristuvat toisiinsa kasteisina ja auenneina, ja pakahduttava autuus pusertaa kyyneleen himmeistä kuvuista. Ja suristen lentää ilmassa hämärä nuoli, ponnahtaa otsaani pudoten kädelleni: taintunut, värähtelevä kiitäjä, vielä tuoksuva, kostea sinisten terttujen medestä — — —
Oi puutarhani — jähmettynyt ääni, hievahtamaton hekkuma — minä pakahdun kanssasi liikkumattomassa riemussasi, ja kaikki tuoksusi painavat raskaana harsona kasvojani — — Ah, nouse, ponnahda, elä, alastomana, kasteesta vihteänä, mielettömän juhlan kohinana, jokainen tuoksu pitkänä huutona! — minä johdan kaikki kukkasi yli aitasi ahtaan rajan ulos suurille niityille karkeloon cancanin villissä vauhdissa keltaisen taivaan alla — minä siunaan sinut valkeilla käsilläni ja murskaan liikkumattomuutesi tappavan loihdun! — — — — — — —