SYKSYINEN KUKKATARHA.
Reading edition
Nyt nousee syksyn usva mun ikkunani luo ja tarhastani verkkaan se kaiken veren juo.
Kas, aamun sarastaissa ma vielä nähdä voin: kuin liekit sammuvaiset on terät unikkoin.
Mut keltatäplät säihkyy jo orvokkien vyön kuin syvät tähdet syksyn, sen sinimustan yön.
Ah sinä, joll' orvokin tuoksu kasvoillas ja unikoiden liekkejä keväthameessas!
En löydä enää laulun ma villihunajaa niin kultaista ja tummaa ja onnenhuumaavaa.
Nyt nousee syksyn usva mun ikkunani luo ja tarhastani kohta, ah, kaiken veren juo.