SYDÄNPÄIVÄ.
Reading edition
Kaikki auringonruusut ovat kääntyneet etelään päin kuin pitkät, liikkumattomat rukoilijat. Lyhyet varjot pakenevat suurten puitten alle, ja keltainen kuumuus sakenee raukeitten kukkien lemusta. Suljetuin silmin kuulen sen suhisten kohoovan ilmaan.
Hiljaisuudessa kuuluvat ainoat äänet talosta, krassojen riutuvien liekkien nuoleksimasta: avoimista ikkunoista virtaa hämärä viileys ja kuuluu hiljaista helinää kuin olisi se vanha, kulunut soittorasia, hymyilyttävä ja laiska: eksyneen kimalaisen surina, kärpästen uninen riita — —
Puun alla, violettien varjojen verkossa lepään alastomana ja huohottaen kuin maalle vedetty kala. Ja oman ruumiini tuoksu uuvuttaa minua.