VALKEAT TUNNIT.
Reading edition
Valkeat tunnit valkean kevään, syntymishumalaan syleilevään päihtyvät värit ja veret.
Syttyvät nurmikot, lehtipuut lehtii, vuokot ja orvokit onneensa ehtii, — juhlivat Jumalaa meret.
Valkeat tunnit, — hääilomaljaan tarttuvat kädet ja triumfivaljaan tuloa vartovi väki.
Tunne ei ihminen ikävää toviin, ripisee riemua poloisiin poviin; — kukahtaa kuusikon käki.
Valkeat tunnit valkean kevään, minäkin sieluni syleilevään hukutan nuoreen huumaan.
Minäkin kannustan orhini juoksuun, runomaan ylpeiden yrttien tuoksuun ja kevätyön karkeloon kuumaan.