SIIPIRIKKONA.
Reading edition
Viekas vieras tyyten tarpoi rinnastani riemut näin. Haaveen taittui hauras siipi, suru sydänsoppeen hiipi nureksuen, nyyhkyttäin.
Poroks' paloi toiveen tupa, kaikki särkyi, mitä loin. Kuihtui kaunis lemmen lehti, ennen määrää ilta ehti, huolten sarkan pohjaan join.
Kiertävät nyt viimat mailla, kohtalosta arpaa lyön. Kylmää pohtaa talven polut, voimatonna verisolut soutaa, vitkaan sykkii syön.
Hoiperrellen, lohdutonna matkaa jatkan yksinäin linnun siipirikon lailla, lemmetönnä, hoivaa vailla, mennyttäni nyyhkyttäin.