HILJAISIA SANOJA.
Reading edition
On ilta, niinkuin usein ennenkin mä yksin istun haurain haavehin. Seinillä kuvat kultaraameissaan, pöydät ja tuolit vaiti paikoillaan; vain käynti kevyt ehtoon varjojen soi mykkää hiljaisuutta siunaten…
Mies katson iltaan niinkuin ystävään ja painan kätten varaan sairaan pään. — Syän takoo alla kuni kiire ois', — kuin suuri kaikkeus kutsuis' täältä pois.
Vyö tähtein paistaa ruutuun himmeään; — mies yhdyn itkettyhyn ikävään.
Soi katutieltä takaa ikkunan vain käynti jonkun köyhän kulkijan.
Niin katson iltaan niinkuin ystävään ja painan kätten varaan sairaan pään