MYÖHÄISKEVÄÄN ONNI.
Reading edition
Olennon on ympäröinyt onni, myöhäiskevään onni. Elämän arkipäiväisyyteen on sekoittunut juhlamieltä, kepeää ja kirkasta.
— — —
Metsissä helisee rytmikkäitä säveleitä, kuulaita ja kimmoisia. Kirjavakylkiset kalliot kylpevät auringossa, imevät ilmaa kivisiin kudoksiinsa ja antavat nuoren nurminousukkaan hyväillä karkeaa, vuosien vanhentamaa hipiäänsä.
Ruskearunkoiset petäjävanhukset ovat ojentaneet rosoiset oksansa korkeaa sineä kohti.
Nuoren sammalen sametilla hyppelehtii auringon hymy aivan kuin keimaileva alastomuus, ja jossain kauempana kallistaa heinän korsi kainoa päätään ja katsoo salavihkaa ikäänkuin ihailija ihannettaan.
Kevätmultain tuoksu levittää lentimensä ja alkaa toiverikkaana taivasretkensä aurinkoa kohti.
Tuuli antautuu avaruuden armoille ja uskaltautuu uimaan sähköiseen ilmaan.
— — —
Olennot vapisevat onnessaan, ja heidän sydämensä — kaikkien syntyneiden ja syntymistään odottavien kaipausten äidit — värisevät nekin onnessaan, myöhäiskevään onnessa.