JUHANNUKSEN LAULU.
Reading edition
Sun sylinantoos, aurinko, taas päihtyy kadut, puistot, unelmat nuppuun puhjenneet ja haudan saaneet muistot. Sun ylpeässä mullassas', maa, oras onneen ehtii; häätanhujansa tuoksut käy, ja kaikki koivut lehtii.
Sun allas, kaunis aurinko, lyö siipein iskut salaa. Sun tähtes meren rukous soi, sun tähtes nurmet palaa. Ja kitsas aika tunteineen sun allas tekee työtään; — niin sydän lyö kuin elo tää ois poutapäivää myötään.
Taas aatos kesään kypsynyt se sieluansa tuhlaa; on verenkäynti valtimon kuin pyhäisintä juhlaa. Soi kiurun uskontunnustus kuin uljain uhma sineen, ja tuohustuleen keltanot käy kaunein unelmineen.
Puut vanhat vanhan kaupungin näin päihtyy suven satuun; kuin nuortuneina askeleet lyö iäismykkään katuun. Näin muisteloista hurskaimmat nyt uudistua voivat, kun juhannuksen tanhut käy ja ylpeet riemut soivat.