ON KYPSÄ PUOLAIN…
Reading edition
On kypsä puolain, ja lakka kultaa jo rimpiniittyjen ylle luo. Niin kuulaan kirkas on ilman kansi, puun vihryt lehti jo kalvistuupi ja syksyn tuoksuja tuulet tuo.
Soi pyssyin pauke, ja ruohorantaan ui sorsapoikueet piilohon. Käy viklat veisaten kivikoilla, lyö kuhankeittäjä kanneltansa, ja uunilintu soi uneton.
Öin nousee sirppi kuun kellan-kalpeen, maa kastekiteissä kimmeltää. Veen laineen liplatus vieno lakkaa, suoheinät nyökkäävät nöyrät päitään, ja sivit surujaan hyräjää.
On kypsä puolain, ja lakkamarjat luo ylle rimpien kultavyön. Mies riihtä puipi, soi varstan helske, ja oljet itkevät alla työn…