SYLVESTERIN YÖNÄ.
Reading edition
Laukee lyönti malmirautaan, — herpoo vanhan viime voimat; vanhan vuoden viime hautaan hukkuu huolten hurjat soimat. Sammuu tähdet, — tuulet vaan vaikertavat vaivojaan.
Hetken metsän valkee hanki on kuin valju sairaspaari, luonto muu kuin kahlevanki, yllä surman sirppikaari. Vanha vuosi taakse jää, uneen uupuu vanhan pää.
Siipiratas ajan uuden vinhaan käyden tietä vakoo. Nostaa yöstä vastaisuuden, mustat mahdit maahan lakoo. Piirtää pilviin tähdet, muut; vaihtaa uusiin vanhat kuut.
Lumikentät kera kitein hohtavat niin helmein lailla. Hengenheimot veljessitein suurta aikaan saavat mailla. Kellon lyönnit toistaa vaan kahdentoista sointujaan.
Vuotta uutta alkaessa mieli onnen kuvat kutoo. Tulevaiseen tuutiessa aatos kaihoin kauas putoo. Lumilangat kietoo puun, kadun kultaa kimmel kuun. —
Sentään siunaan entishetket, tunnit vainaan, vanhan vuoden. Aukee aavat aarniretket uniin uudet ulvut luoden. Satu vanha, — aika uus', vanha uuden vastaisuus.