SOKRATES TUOMAREILLEEN.
Reading edition
Ateenan miehet! Näinkö tosiaan kuin Anytoksen arvelunne on: mun mielen' tulis kiintää kuolemaan, voi työni saada hengentuomion. Kuin? Teon, aatteen, aikeen valikoisin, jott' elää voisin, häpeän hinnoinkin, Anytos? Niin — ma kuolon näin jo kentill' Amfipoliin!
Ateenan miehet, valiot valtion, jok' isäin teoist' uljaista ylpeilee, maan, missä tiedon, taitehen templit on — Amfipoliissa verta virtailee: mies nuori lehvin vihrein pään koristaa mun rinnallain, kun taistelun helskyy kieli, ei kiinnä kuolo mieltä, mut isänmaa — — Anytos, kautta koiran, mi kevytmieli!
Ateenan miehet! Käskyn jumalain — totuuden, hyvän, kunnon, kansan, maan — ma sydämeeni kunniankäskynä sain. On miehen tapa taistella paikallaan!
Anytos rukka, surman uhkas ei auta. Kentillä Delionin, Amfipoliin Ateenan miesten tuhanten on auennut hauta — Mua isänmaani sortajain kun surmannut ei rauta, ma tyydyn maani mainehikkaan myrkkypikariin!
1909.