EESTÄ VAPAAN KANSANVALLAN.
Reading edition
Muistan ajan, entisajan, muistan kansan kauniin, urheen, kuinka sykki suuret syämet kesken turman, kesken murheen,
Muistan kuinka vuorten lailla vyöryi ylle onnettuudet, muistan ruoskan, sorron ruoskan, iskuin jälkeen iskut uudet.
Kuinka kansaa vainovalta raastoi korppikotkan tapaan. Muistan kuinka kahlett' orjan kiinnitettiin kaulaan vapaan.
Muistan kuinka sorto painaa ikeeseensä kansan niskaa, — mutta muistan, kuinka kansa ylväsnä sen yltään viskaa!
Muistan ajan, entisajan, kuinka kukki kansan kunto, kuinka Suomen sorron sorti Suomen uljas yhteistunto.
* * *
Näitä muistan — unelmissain väikkyy kaunis kansakunta, kansa kallis, kansa yksi! Miks on kaikki kaunis — unta?
Nousee päivä suosta surun, koittaa kevät kansan vapaan, — mutta veljet veljiänsä raastaa korppikotkan tapaan.
Vasta sirut Suomen sammon kootaan korjuun uljain innoin, — maksettiinko aarre ainut kenties liian halvoin hinnoin?
Suistuu vallat väärän, valheen ilman verta, ilman kalpaa, — miks' on kansan kaikkivalta suurin valta — pientä, halpaa?
Miks, kun rannat rakkaat hohtaa oman onnen säihkees' ihan, — miks, oi miksi kansan kalliin otsat varjoo säihke vihan?
Miks nään kansan sankarmieltä yksin talvein tummain aikaan, — minne kevään vapaan kohtain mielet vapaat, suuret saikaan?
Miss' on suoja Suomen sammon, rivit sankat yksin rinnoin? Maksettiinko aarre ainut kenties liian halvoin hinnoin?
* * *
Oi, — nyt vast' on vapaudelleen kansa vaivat, uhrit velkaa! Siksi työhön joukoin tulkaa, tahdoin, tarmoin kilpaelkaa!
Työhön, eestä yksi kaikkein, sortoon veljesvihan hallan! Eestä ihmisoikeuden, eestä vapaan kansanvallan!
Työhön eespäin! mielin urhein mailla aatteen, mailla aineen! Ettei koskaan kansa vapaa sortuis alle orjan maineen.
Että kodit korkeneisi pienet, suuret Suomen muuriks, että heikot, halvat nousis yhteistunnoin ylväiks, suuriks!
Siks, oi siks on vaivat tarvis, siks on vielä uhrit velkaa. Siks nyt työhön tahdoin, tarmoin, innoin uljain kilpaelkaa!
1908.