SINÄ SANOIT…
Reading edition
Sinä sanoit: jo ohi on varmaan suviaamut ja vienoiset veet! Sinä näit vain taivahan harmaan ja ne suuret pisareet, —
ne veet, joita syys luo ilmiin elon kuolohon vihkiessään, ja ne veet jotka nousevat silmiin, kun on orpo ja yksinään — —
Oi niin, oi niin, sinä vieno, sinä kallis ystävyt, nyt kyllä on tummana tieno, kuin kaikk' ois häipynyt!
Mut me talveksi tarhat luodaan suvimuistoista synnyinmaan — Ja kun kerran se kevät suodaan, ah, kuinka me riemuitaan!
Atlantilla 1903.