TEATERIHUONEELLA JUHLASSA KYLVETTÄJÄIN HYVÄKSI KUOPIOSSA.

Ansainneeko aineheksi, Ottaa puheeksi pakina, Sanella saunaväestä, Kyllin kylpyvierahista? Vai lie aine aivan huono Sanella runosanoiksi? Vaan kuin sanoo sananlasku, Että kaikki kelpajaakin Laulajallen virren laadut; Kun vaan saisi sattumahan Sanan synnyt syitä myöten, Luottehet lomia myöten. Vesi on aivan arvollista Ollut aikojen alusta. Vettä kaikki kaipajaapi, Koko Luojan luomakunta. Vettä aivan arvosteli Entiset esi-isätkin, Koska sanoiksi sanovat Kalevankin kansalaiset: Ilma on emoja ensin, Vesi vanhin veljeksiä. Entäs nyt nykyinen aika, Kuin on tarkat tutkimukset Veden voimasta valittu, Mitä auttais kylmä kylpy, Mitä lämmin miellyttäisi, Mitä savi, mitä suola, Mitä höyry höydyttäisi — Etten taida tarkemmasti Nimittää niitä nimiä, Mitä saapi saunavieras Veden voimasta kokea Kylpytiellä käydessänsä. Kun on nyt tavaksi tullut, Kylpykeino keksittynä, Jota suosii suuret herrat, Rouvat myöskin rohtonansa, Viinit, hienot ryökkynätkin, Ehkäpä ei pahaa tekisi Höyrykylpy kyntäjällen, Saada vähän virkistystä. Mieli maistuisi mesillen, Hunajallen höyrähtäisi; Kuten tämän kertojankin, Kun on ollut osallisna Kylpijänä Kuopiossa. Ehkä vaikutti vesikin, Virkistänyt vanhan mieltä, Kun hän kiireellä kyhäsi Runon kehnon kylpijöillen, Saunaväellen saneli.

KIRURGISESSA SAIRAALASSA OLOSTANI HELSINGISSÄ; 11 p. jouluk. 1898.

Mieleni minun tekeepi, Ajuni ajatteleepi Sanoa muuan sananen Sängyn päältä seljältäni; Vaan sen arvaa jo alussa Ettei sairaasta sepästä Takojata tai'a tulla, Kun on aju ahtahalla, Hermot heikossa tilassa; Ei ne liiku liukkahasti, Sanele runo-sanoja, Kun ei mieli mesillen maistu, Hunajallen höyrähtele. Onpa käsikin olasta Kovin käynyt kankiaksi, Kaiketikin kalvosesta, Ettei taho tuosta tulla Miehen mietteistä mitänä. Luonto kuitenkin lupaapi Tapa vanha vietteleepi Että pikkusen pitäisi Kihnutella kirjoitusta Mitä mielessä makaapi. Mitäs virkan vuotehilta, Sairasvuoteelta sanelen, Onko lysti olo siinä, Mieli mukava levätä. Vaikk' on sängyt säädylliset, Perin pehmiät levätä, Aik' on siltä aivan pitkä, Pääsemistä päivän päähän, Yöt ne kahta katkerammat; Tämän tietääpi kokenut, Kokematon tät' ei tienne. Viel' on vanhalla varotus Lause muuan lausuttava Nuorisollen nousevallen, Kansallemme kasvavallen, Kuinka terveys olisi Katsottava kaikin puolin, Ettei tuollen turmiota Tehtäisi tahallisesti. Terveys on kullan kallis Kansan kaikella ijällä; Ei sitä vastaa kullan arvo, Eikä hopian hyvyydet. Vielä lausun laitoksesta, Kodista kirurgisesta, Kuin on kaikelta kohalta Juuri julkinen rakennus, Jossa vissit virkamiehet, Rohvessoorit rohkeasti, Tohtorit tekevät työnsä. Vaikk' on vaivat monenlaiset, Leikkaukset satalukuiset, Jotka täällä tehtänehen, Onnistuu ne oivan lailla; Kansallemme kallis taito. Entäs ne ihanat immet Hellät hoitajattaremme! Kyllä vaatii virka tämä Paljon heiltä palvelusta, Huolellista hoitamista. Viel' on laitos laitettuna Siltä kannalta siveeksi, Ett' on siellä sielun hoito, Kaikkein kallihin tavara, Sairahillen saatavana. Se on herkku hengellinen, Jota siellä jokaiselle Täysin määrin tarjotahan. Ei oo puutosta papista Siinä selvässä valossa, Jonka Jeesus jätti meillen. Kun nyt tunnen terveyteni Jälleen saaneeni jälellen, Niin on kyllin kiittäminen; Ilomielellä iloitsen. Ja ei oo minulla muuta Jättää muistoksi jälellen Tällen Suomen sairaalallen Kuin tää kehno kiitokseni, Runomuotohon mukailtu.