NYKYINEN AIKA.

Vasta vanhalla ijällä, Kuudenkymmenen kohalla Tuli mielehen minulle Arvollinen aikakausi: Kuink' on Suomi suurin mennyt, Edistynyt entisestä Aikamiehen askelilla, Koetettu on korjaella Kansan kaikkia tapoja; Opetusta, sivistystä Aika on kyllin kylvänynnä Kerroksihin kaiken kansan. Niinpä onkin nykyaika Edistyksen aikakausi, Paljon entistä parempi, Kun on koulut kaikenlaiset, Joka sorttihin sopivat; Joiss' on oppia otella Köyhimmänkin kansan lapsen, Kun on opin ottajata. Toista oli aika ennen, Niinä aikoina asiat, Kun ma lassa lauleskelin, Nuorten leikit leikittelin. Siin' oli koko koulupenkki, Mitä isä iitä neuvoi, Mitä äitimme opetti, Ollen oppimattomia. Ei ne ennen koulut olleet Kotiseudun saapuvilla, Kuin on aikoina nykyisnä; Ennen koulut kaupungeissa Ruotsin kahleissa kovissa, Jotk' oli eellä estehenä Talonpojan poikasillen. Viel' oli varoinkin vähyydet Eellä aina estehenä, Ettei käynyt köyhempien Olla oppihuonehissa Opetusta ottamassa. Ja niin jäin minäkin miesi, Vaikk' oli haluni hereillä, Opista osattomaksi, Kokematta kouluteitä.

KANSANJUHLASSA RAUTALAMMILLA 24 p. heinäk. 1891.

Juhlan julkisen iloksi, Päivän kuulun kunniaksi Sanoisin pari sanaani; Jos ois jäänynnä jälellen Joku muutama murunen Vielä Wäinön kanteleesta. Jos tästä jotakin oisi Täksi hetkeksi huvia Kansanjuhlan viettäjillen; Koska oomme ensikerran Kukin lähtennä kotoa Pitämähän pikku juhlaa Rautalammin rantamailla, Saviniemellä samalla. Vaikk' ei joutaisi kotoa, Kun ompi kesäinen kiire, Poutakin mitä parahin, Heinäaika herttaisempi, Lämmin läikky taivahasta, Aurinko varista valju. Vaan ei auta aina olla Yksitoikkosen tokelon, Ettei vähäsen välihin Hanki hiukkasen huvia Taitavinkin talonmiesi Sekä myös vakaiset vaimot, Kansa nuori kasvavainen, Koska meillä ensikerran Ompi juhla omituinen, Kansallinen kaikin puolin, Niinkuin sillä on nimikin. Vaan on juhlalla jalompi Tarkoituskin, tärkeämpi, Ettei varsin huvin vuoksi Kesän kiirettä hukata, Herttaista heinäntekoa Maamme miehet milloinkana. Vaan on aina asialla Monta muutakin mukana Tarkoitusta tehtävänä. Niinp' on mieli meillä kanssa Näillä seuran näytelmillä Saada vähänkin varoja, Pikkusenkin pennilöitä, Että saataisiin Savohon Omituinen oppipaikka Kansan kasvavan opiksi, Savon kansan suosituksi. Sanon vieläkin sanasen Kansan puolesta puhelen, Koska niinkuin kylvömiehet Oomme opiston aluksi, Nuoret niinkuin niittomiehet Siitä lyhdettä sitovat. Kyllä toivois kyntömiehet Varsin vaivansa näöstä Hedelmiä herttaisia. Niinkuin soisin siemenetkin Pidettävän puhtahana, Samoin soisin suotavaksi Kansanopiston olevan, Ettei sitä rikkaruohot, Uuden ajan uudet henget, Opin tuulet turmeleisi; Vaan ois vaka vanha pohja, Jonk' ei vaivu vuoliaiset, Eikä arkut alta murru Kovissakaan koittehissa. Näitä toivoisin todella Kaikkein korkeimman kädestä Alkavallen aikeellemme.

KANSANOPISTOLLA ÄÄNEKOSKELLA LUKUVUOTTA ALKAISSA 3 p. marrask. 1899.

Kun ma satuin kulkemahan Ajan pitkäisen perästä Äänekosken äyrähiä Matkustaissa matkojani, Heti äkkiä älysin, Kuink' on koreeksi kohonna, Kaikki paikat kaunistettu, Kohta niinkuin kaupungiksi. Onpa myöskin oivallinen Rakennuskin rakennettu, Kaivattu Kansanopisto, Kosken rannallen rakettu. Sepä miellytti minua, Että käydä katsomassa Uutta laitosta laveeta, Koulua joka kohalta. Vielä otti opettaja Varsin vastahan ilolla. Pian tultihin tutuksi, Oudot yhtyi ystäväksi. Vielä vaati hän minua Etten kiiruhda kotia; Koska kohta lukuvuosi Alkaapi taas askeleensa, Pidetään taas pikku juhla lloksemme iltapuolla. Tämä miellytti minua Jäädä juhlaa kuulemahan, Opintyötä alkavata. Vielä vaati hän minua Että rupeisin runollen, Lausumahan lauseheni Juhlan julkisen pidosta. Tuosta tuumahan rupesin, Kiirehesti kirjoittelin, Runosanoiksi sanelin, Mitä tuli mieleheni, Kuinka minun mielestäni On tää armias asia, Ett' on saatu Suomellemme Oivalliset oppikoulut, Kaivatut Kansanopistot Keski-Suomen salomaillen, Jossa vielä vanhempana, Aivan aikamiehenäkin Saavat oppia otella, Järjen jousta jännitellä Opinteillä ollessansa. Onpa syytä onnitella Nykyajan nuorisota, Kasvavata kansan lasta, Kuinka sill' on oppikoulut Tarjona joka tilassa Halvimmankin kansan lapsen; Kun vaan halu on hereillä Nuorisossa nousevassa, Kansassamme kasvavassa. Toista oli aika ennen, Kun ma lassa lauleskelin, Koulut kaikki kaupungeissa Ruotsin kahleissa kovissa; Ei ne ollut ensinkänä Kansan lasten käytettävät, Niinkuin se nykyinen aika Ompi opin aikakausi; Ovat siitä osalliset Kaikki kansan syvät rivit. Siispä suosi hyväksesi Opin teillä ollessasi, Suomen poika, Suomen tytär, Ota oppi otsahasi, Kuin on tarjona tavara; Siit' oot kunnon kansalainen, Missä miestä tarvitahan, Oppineena oiva miesi. Sitten kasvavi sinusta Kunnon isä, kunnon äiti, Nuoren kansan kasvattaja; Siit' on isällen iloa, Suomi-äidillen suloa, Lahja suuri lapsistansa, Ompi heillä opistansa.

VANHAN MIEHEN MIETTEHIÄ LOMAKURSSIEN LOPUSSA Helsingissä 20 p. elok. 1898.

Ennenkuin me erkanemme Tästä kuulusta kylästä, Herttaisesta Helsingistä, Oisi mielessä minulla Lause muuan lausuttava. Jos vaan oikein osaisin Kertoella kaikin puolin Tästä seurasta somasta, Kun on tänne suuri joukko Tullut Pohjolan periltä, Savon mailta mairehilta, Kaikin paikoin Karjalasta, Suomemme syviltä mailta Lukematta likiseudut. Hauska on olomme ollut Lomakurssin kuulijana. Kaikk' on seurahan sopinut, Vieronut ei viereltänsä Ylempi alempoansa; Tuli veljet vierahista, Tutut tuntemattomista. Kukin muisti mielessänsä, Että ollahan emosta, Saman Suomen synnyttämät, Saman kantamat kanaset, Vaikka häävyimme hajallen Yli suuren Suomen saaren. Olis kyllin kiittämistä Vielä meillä vierahilla, Kehumista kielestäkin; Koska sorja Suomen kieli Kelpas aina keskustella Kaikkein kuulijain seassa, Enkä kuullut ensinkänä Viskattavan venskan päätä, Rupatusta ruotsalaista Tässä seurassa somassa. Suomen kieltä suosi kaikki Sekä miehet että naiset, Rouvat, viinit ryökkynätkin. Toista kuuleepi kadulla Herraisessa Helsingissä. Jos vaan jotakin kysäiset, Heti venska viskatahan Ensimäiseksi etehen, Että luulisi lopulta Muillen maillen matkanneensa. Olis paljonkin puhetta Kyllä Helsingin kylästä, Mitä on saanut silmä nähdä, Korva kuulla opetusta Luennoista, laulannoista, Järjen aavalta alalta. Täällä tiede, täällä taide, Täällä taiteitten tavarat Nähtävänä näyttelyissä, Joist' on paljon oppimista, Katsomista kaikenmoista; Vielä eillehen enemmän Sydänmaassa syntyneillen; Joiden johteitten avulla Kukin kunnon kansalainen Saapi mieltänsä mitellä, Järjen jousta jännitellä Sekä korkeimman kotona Että majassa matalan. Vielä kiitän viimeiseksi Teitä herroja hyviä Luennoista luontevista, Jotk' on meitä miellyttännä Oppilaana ollessamme Kahden viikon koulussamme. Entäs se soria soitto, Laulut Suomesta suloiset, Jotka on joka tilassa Kaikununna korvissamme. Nepä vielä vanhaltakin Liikutti lamaisen rinnan, Mielen muuttivat medeksi, Että rupesin runollen. Kuinka sykkivi sydämet Kansan nuoren kukkivaisen, Itse kukin arvatkaatte, Jot' en kertoa kykene. Ja ei ole minulla muuta, Hyvät herrat, kanssaveljet, Parempata palkkiota Luennoista luontevista, Töistä, toimista jaloista, Kuin tää puhe puuttuvainen. Runo-muotohon mukailtu, Yksinkertainen yritys.

NUORISOSEURAN KOKOUKSESSA 8 p. huhtik. 1901.

Mitäs nyt sanoiksi saisin Tällä hetkellä huviksi Nuorisollen nousevallen, Kansallemme kasvavallen, Lapsillemme laulun-aine, Josta oppia olisi, Elämällen esimerkki. Vaan ei vanhalla minulla, Lapseksi jo lauhtuneella, Ole ehkä opettamista, Kun en koulusta kokeita, Opinteiltä ollenkana Ole saanut osakseni; Kun on koulu kokemuksen, Sen oon läksyt läpikäynyt, Esimerkit näistä nähnyt: Mikä hedelmä hyvällä, Minkä palkan paha saapi. Niinpä nuori nousevainen Kukoistava nuori kukka, Isän ilo, äidin sulo, Suomen lempi-lapsukainen, Kun sä alat askeleesi, Maalimassa matkustuksen, Koeta ensin kaikin puolin Kuuliainen, nöyrä olla, Varsinkin sä vanhemmillen, Olla isällen ilona, Äidin sulo suosijana. Kunnioita kumpaistakin, Se on käsky Korkeimmalta, Julistettu Jumalalta. Vaan kun matkas maalimassa Tulet täällä alkamahan, Siinä tarkka tarvitahan, Että vaarat vältetähän. Maailma on iso koulu, Alaltansa avarakin. Sill' on teitä sinne tänne Matkustaissa monet seurat; Sill' on lakut laitettuna Kaikin paikoin kulkijoillen. Mikä viepi väärätiellen, Mikä oikeella pysyypi, Kunnon miessä kulkijana. Vielä nuoria varoitan, Kasvavata kansan lasta: Että entistä enemmän Pakenetten pahat seurat, Jotka juuri nuorisoa Tuhansia turmeleepi, Viepi väärällen polullen, Tiellen tuiki turmiollen; Himot häjyt sytyttääpi, Monenmoiset pahennukset, Turmeleepi nuorten tavat. Siispä seuroja valitse, Ettei ehtisi jo tehdä Teille tuiki turmiota. Ota muistohon mukaasi Varoitukset vanhan miehen. Tekin nuoret nousevaiset, Kansalaiset kaikkityyni, Joillen jo nykyinen aika Tarjoopi opin tavarat Kaiken kansan kerroksihin, Sitä suosi hyväksesi, Suomen poika, Suomen tytär. Sitten tuleepi sinusta Kerran kunnon kansalainen, Joka kestät koetukset Vastuksissa vaikeissa, Joita ehkä elämässä Saapi kansamme kokea Ehkä entistä enemmän. Vielä viimeksi sanelen, Ilokseni ilmoittelen, Kuinka nyt nykyinen kansa Kaikkityyni koulitahan, Otetahan opinteillen, Kaikkityyni tyttäremme Ilman säädyn eroitusta. Kodin koulu ensimäinen, Se on hyvä koulukurssi, Se on oppi oivallinen; Hyvän äidin hyvät lahjat, Joita jättää lapsillensa. Siis on äitien sivistys Kaikin puolin kiitettävä: Äidit saatava siveiksi, Tavoiltansa taitaviksi. Ne on kansan kasvattajat, Hyvän kodin kaunistajat, Kotilieden lämmittäjät. Jospa opit oivalliset Kantais kaunihin hedelmän Kansassamme kaikin paikoin Nuorisossa nousevassa, Sitten Suomen suuri äiti Saisi ilolla ihailla Ettei työ oo turhaan tehty, Kasvatukset kansan lasten, Ohjaukset opinteillen. Näistä toivomme tulevan Vielä kansan kasvavaisen, Oppineemman, oivallisen, Jok' on Suomella sulona, Isänmaallensa ilona.