HILJAISET VALTIOPÄIVÄT 1899.
Reading edition
Hiljallehen ensin hiihä, Ettet väsyne välillen, Maseneisi matkan päällen: Sananlasku sangen vanha, Valmistettu vanhemmilta, Meiltä mielehen otettu. Samaa saattavi sanoa Vielä näistä valtioista, Päivistä pidettävistä, Hiljaisista hiihtäjistä; Kuin ei kuulu kuulumia, Sanele sanomalehdet Miesten mietteistä mitänä. Ain' on maalla arveluja, Suomen suurilla saloilla, Miten siellä miehet jaksaa Tehtävänsä toimitella. Onko miehet ollenkana Täysin terveessä tilassa, Vai lie tullut taudin aika, Lentsutauti liikkehellä, Joka maalla matkustaapi; Tahtoopi se talvikaudet Ukkosia uuvutella. Vaan on arvelun alaista, Puhe puusta katsojalla, Tohtiskohan tuokin tulla Suomen suurehen kylähän, Herraisehen Helsinkihin, Joss' on rohdotkin ramilla, Vastamyrkyt valmihina Taudin synnyt tappamahan. Näitä kansa keskenänsä, Näistä päivistä puhuvat, Vähän leikkiä lisäksi. Vaan sen arvaamme asian Mekin maalla matkustajat, Ett' on siellä edessänne Arkaluontonen asia, Joka säädyt seisottaapi, Painaapi pahallen mielen, Ajatukset ahtahallen, Että puuttuupi puhetta, Miettehissä meininkiä. Mitä miehet tehtänehen, Soveltuva sotalaki, Jota suosis Suomen kansa Sekä kelpais keisarillen — Se on tointa tärkeätä. Tästä jatkui pitkä juttu, Vaikk' on ainoa asia Vielä näillä valtioilla, Että kesti keskustelut Eikä päästy päätöksihin, Kun oli aikoa kulunna Vielä viisi kuukauttakin. Vaan on vielä tietämätön, Asiakin arvelussa, Tokko päätökset pitääpi Eli ei merkinne mitänä Valtiopäiväpäätöksemme; Jos ei perustus pitäne, Suomen laki suojanamme. Tääll' oli myöskin tutkittava Manivesti mainittava Heleässä helmikuussa; Joka tuotti tutkintoa, Aivan paljon arvelua, Se on paljon seisottanna Yhteistä asian tointa. Kaikistapa kansa saapi Seuraukset selvitellä. Mitä kansa saa kokea — Ettei tiedä tuulen päällä Mitä sattuupi selällä.
NUORISOLLEN NEUVOKSI VÄLTTÄMÄHÄN VÄKIJUOMAT. (Raittiusjuhlassa.)
Soisin Suomeni hyväksi, Kaiken kansan raittihiksi, Että kuuluis kaikin paikoin Hyvä maine Suomenmaasta. Ettei kuuluis kaikkialta Kamaloita kertomia, Saapi nähdä sanomissa Miesimurhia monia Siellä täällä tapahtunut Suloisessa Suomessamme. Tätä kaikkee katsellessa Vesi silmähän vetääpi, Kuin on kurjoa elämä, Pahuutta jälellä paljon Kaikin paikoin kansassamme. Se on maallemme häpeä, Rannoillemme raskas kuorma, Että on elämä vioissa, Rikoksissa riettahissa. Mistä paisuupi pahennus, Mistä syyt on saatavissa, Kuss' on kurja turman lähde? Se on vaka vanha herra, Viina se vihattu vieras, Kaikkein kauhujen tekijä, Luojan töitten turmelija. Vaikk' on tuomarin tuvassa Monet sakot suorittanna, Viel' on pantu putkahankin, Vesileivällen vedetty, Vaan ei tunne turmatöitään Eikä pahojaan paranna. Vaan ei tuollen turmiollen Vie oo sulkua suvaittu Lain kautta laitettua, Tehty lukkoa lujoa, Ettei pääsis pöydän päähän Isäntänä istumahan. Sit' oon ihmennyt ikäni, Ajan kaiken kummastellut, Kun niin kauan kansakunnat, Esivallat voimalliset Suosiipi sitä sukua, Lipiätä myrkkylientä; Ettei jo ajalla ennen Maasta temmattu tulinen, Viety pois vihainen konna Kansan kaiken saatavista, Kuin se turmeli tuhannet, Sadat surman suuhun saattoi. Suotta Suomen kaikki kunnat Edusmiehensä evästit, Valtioillen valmistelit Sillä lauseella lujalla, Että alkohooli herra, Kansan kaiken turmelija Äkin poies poljettaisiin Aivan apteekin alallen, Tipparohdoks' rohtoloihin. Ei kaikunut kansan ääni, Vaikuttanut valtioissa, Suomen herroissa hyvissä, Meidän arvo aatelissa, Pohatoissa, porvareissa, Jotka aivan ankarasti Puolusti pahatekoa, Väkijuomain valmistusta. Niinpä lausunkin lujasti, Sanon kansan kuultavaksi, Suomen säädyillen sanelen: Jos teill' ompi onni suotu Vielä päästä valtioillen, Isoisillen istuimillen, Tehkää tuosta turmiosta, Väkijuomain väijynnästä Loppu kerran kaikkenansa, Loppu liemestä häjystä, Tuhansien turmiosta; Se on kansalle kirous, Vihanmalja tälle maalle, Tuskan tuoja ja häpeän, Koston kerran Korkealta.