MUISTELMIA IISALMEN NÄYTTELYSSÄ KÄYNNISTÄ 1895.

Kesän kiireitten perästä Juohtui mielehen minullen Nähdä sitä näyttelyä Maamme maanviljeliöiden; Katsoa myös kaupunkia Siell' Iisalmessa isossa. Sitten läksin liikkehellen Oman ruunan rattahilla. Matka joutui, tie lyheni Suonenjoellen sukkelasti, Josta vilisti veturi Kiirehesti Kuopiohon. Siitä sitten sievä laiva, Ilma ilkkuen veteli Maaningalle mahtavasti; Siit' lisalmehen isosti. Siell' oli tehty siisti portti, Vierahillen valmistettu Aivan liki laituria; Jost' oli kulku kaunistettu, Köynnöksillä koristettu, Liput pantu liehumahan. Oli myöskin oivanlailla Käsityötä kaikenmoista Pantu paljon nähtäväksi. Varsinkin ol' vaimonpuolten. Näitä kaikkee katsellessa, Kaupunkia kierrellessä Kului päivä puolisellen, Kello kolmenkin kohalle. Sitten miehet murkinallen Alkoivat nyt astuskella, Käydä kestikievarihin; Johon meinasin minäkin Päästä kanssa puolisellen, Herkkuloillen herraspöydän, Koska oli ohjelmassa Saada ruokoa rahalla Ilman säädyn erotusta. Vaan siinäpä sitä erehyin. Kun mä astuin astimia Mennäkseni murkinoillen, Tuli miesi tuntematon Perässäni porstuassa; Sepä seisotti minua, Sanovi sanalla tuolla: » Mihin aiot miesi mennä, Mikä asia sinulla?» Siihen vastasin vahillen: »Jos ma pääsen puolisellen, Herkkuloillen herraspöydän». Siihen vahti vastoapi: »Ei täällä sinun sijoa Tällä tunnilla tulisi. Kaikk' on tilat tilattuna, Sa'allen hengellen salia Istuimia ilmoitettu, Ettet pääse ensinkänä, Kuin et oottane ovella, Koska käypi kello neljä, Siihen asti herrat syövät; Sitte saat suuhusi sinäkin.» Siihen vastasin vahillen, Etten oota ollenkana, Jälkiruuillen ruvenne; Ei vielä tuhoa tule, Hätäpäivä päällen käyne, Kosk' on kontissa evästä, Tämän tuiman tukkeheksi. Sitten läksin mä samassa. Enpä tällä ensinkänä Kertoelmalla ketänä Tahdo loukata lopuksi Enkä vahtia vakaista. Tottapahan minun tunsi Talonpoika-tolvanaksi; Vielä lie vaatteista varonut Halvaksi sen haltijata. Ei tästä tään enempi Ole mulla mieli musta; Vaikka rupesin runollen, Kertoelin kumppanillen, Mitä matkalla tapahtui, Näkemiä näillä mailla. Vielä kerron viimeiseksi Näitten seutujen somuutta, Luonnon kaiken kauneutta. Ihmettelin itsekseni, Kuink' on Luoja luomisessa Toimittanut toiset seudut, Silloin jo sileiksi tehnyt, Kuin on kuu kokohon pantu, Kuin on aurinko alettu, Laskettuna maan perustus, Ett' on muokata mukavat, Viljellä on sangen sievät; Ei oo kiven kiertämistä, Louhikoitten lohkomista, Niinkuin ompi niillä seuduin, Mistä kertoja kotosin Läänin suuren länsipuolta, Rautalammin rantamailta.