SUOMENKIELEN ASIA RITARI- JA AATELISSÄÄDYSSÄ VALTIOPÄIVILLÄ 1894.

Kuten sanovat sanomat, Viikkolehdet viestit tuovat, Mitä herrat Helsingissä, Arvoaatelit sanovat Suomenkielen suosiosta, Kun ei kuulu heillen vielä Suomi suosittu olevan, Että kelpais keskustella Suomalaisilla sanoilla Aatelistenkin asiat. Tuosta on hyvä todistus Nähty näillä valtioilla, Kuinka Yrjömme yritti, Koetti Koskinen puhua Ensikerran aatelissa, Puhevuoroa piteä Suomalaisilla sanoilla Arvoisellen aatelillen. Vaan siell' ei suomea suvaittu, Kieltä kehnoo käytettävän. Joka ensiksi esiintyi, Von Poriini ponnisteli, Kovin vastusti kovasti Viimeiset viikinkivoimat. Samoin muita muutamia Suomen kielen sortajia Yhdistyypi yhtä mieltä. Sanoivat sanalla tuolla, Ettei kelpaa keskustella Suomen kieli kuultavaksi Arvoaateli-suvullen. En siltä sanoa saata, Arvoaatelis-sukuiset, Niinkuin miehet muutkin herrat, Onhan niissä oikioita Suomenkielen suosijoita, Jotk' ei soisi sortumahan Suomi-äidin suomenkielen, Jonka ennen äiti neuvoi, Oma vanhempi opetti Lapsillensa laupiaasti. Vielä teillen viikinki-herrat Kansan puolesta puhelen: Miksi teillä mieli musta, Miksi, vaino ja kateus Ompi oman kielen päältä, Koska kerran ollaan kaikki Yhden Suomen synnyttämät, Yhden kantamat kanaset, Vaikka häivyimme hajalle Suomen saaren seutuville. Miksi siis ei yksi mieli, Yksi mieli, yksi kieli Ylhäisillä, alhaisilla Kaikuis kaiken kansan suusta; Suomi suosittu olisi. Sitten loppuis kielikiistat, Kovat väitökset välistä, Selviäisi seuraelämä, Kateuskin kahden puolen Ylhäisien, alhaisien; Vielä voisi veljeskättä Tarjotakin toisillensa Sovinnon suloista kättä, Joka rauhan rakentaapi.