MUISTELMIA VUOSISADAN VAIHTEESSA VUONNA 1901.

Kun on taaskin kuljettuna, Vuosisata vierähtännä, Jäänyt tuonne jälkipuoleen, Niin mä aivon arvostella Eli puoliskaan puhua Vuosisadan vaihehia: Mitä tällä taipaleella Sata vuottakin sanovi, Jos sen ehtisi elämä Vaikka puoliksi puhua, Kuink' ois sillä kertomista Monenmoista muistoansa. Mainitsen vaan muutamia, Mi on jäänyt muistihini Tällä inhalla ijällä, Kuudenkymmenen kululla. Ihan ihmeellä tuleepi Katsella nyt kansan töitä, Kyliä ja kaupungeita, Kuin on kaikelta kohalta Koriaksi koristettu, Erilaiseks' entisestä Viime vuosikymmenillä. Mitähän sanoisi miehet, Ukot entiset eläjät, Jos ne tulis tuonelasta, Nukkunehet nurmen alta Tätä kaikkee katsomahan. Tuskin enää tuntisivat Suomen seutua kodiksi, Kuin on kodit korjaeltu, Kaupunkimme kaunistettu, Levitetty, laajennettu, Erilaiseks' entisestä. Paljon onpi parannusta, Taloudellista tapoa, Opin ohjeita monia Tuonut tämä vuosisata; Kun on koneet kaikenlaiset Käytäntöhön keksittynä Talonpoikainkin talossa. Etenkin on höyryn hyöty, Voima varsin voimallinen Konehissa käytännössä. Joka vetääpi veturit, Rallattavat rautavaunut Kyllä kiireellä kululla Pitkin Suomea sujuvat. Siitä laivat lastillensa Saavat voiman voimallisen, Kulullensa kunnon kyydin Höyryn voimasta hyvästä. On tuosta osa otettu Talonpojan tehtäviinkin, Höyryvoimasta varattu. Paljon ompi parantunut Maamme maanviljelyskin; Kaikki työt ja toimitukset Kohonneet on korkeimmilleen, Joist' on tulo tuottavampi, Paljon entistä parempi. Samoin kaikki työkalutkin Ovat uutta entisestä; Jotka työtä jou'uttavat Erilailla entisestä. Vielä antoi armollinen, Meidän kuulu keisarimme, Aleksanter aikanansa Monenmoista korjausta. Valtiotkin valmisteli Ajan pitkäisen perästä. Antoi myöskin arvollisen Suomenkielen suosimisen, Että tuomiot tulevat Kansan kielellä omalla, Talonpojan tuttavalla. Täss' oon tuonut: muutamia Edistyksemme eväitä Vuosisadan vaiheista. Vaan kun alkaa askeleemme Sadan uuden uutisillen, Teillen tuntemattomillen, Niin on arvelun alaista, Tiemme tuiki tuntematon, Mitä vielä vitsausta, Surun aikaa Suomellemme Suopi meillen suuri Luoja. Suoko vielä rauhan rannat Täällä tyynenä pysyvän, Vaiko myrskyt monenlaiset Rauhan teitä rasittaisi. Siispä kaikki Suomen kansa, Yksin mielin, yksin kielin, Anna alhainen rukous Jumalallen julkisesti, Että rauhassa eläisit, Kunnialla kuolla saisit Suomi-äidin suosiossa, Rauhan kaiken kainalossa.