YÖLLE

On laannut kuumeinen jo touhu työn, ma kaipaan lepoa ja läheisyyttä yön ja tyynten ajatusten rauhaa, ja nähdä mit' ei silmät päivin nää, ja kuulla mikä kuulematta jää, kun korvissani päivän melske pauhaa. Mut yksinäisyys hetkein myöhäisten kun saapuu, kirpoo siteet silmien, se kuuleviksi korvat kuurot saa, ja vähitellen kätköistänsä käy se, mikä muulloin lymyy eikä näy, se, minkä päivä piiloon pakottaa. Yö helmassansa hiljaisuuden kantaa, se mulle enemmän kuin päivä antaa.