NIIN KULKEVAT KOHTI HE VUOSIAAN
Reading edition
Niin kulkevat kohti he vuosiaan, kuin loppua niillä ei oliskaan; ja pauloissa maisen turhuuden pois antavat juosta päivien. He nostavat ylpeän, korskean pään, vaikk' astuu kuolema vierellään. He huutavat suureksi oppiaan — mit' on se, kun kerran se punnitaan! Kun vihdoin valmis on viikatemies, ei kysy se heiltä, mit' aivonsa ties, ja oppi ja viisaus silloin on vain pölyä valossa auringon. — — — Mut kaikki he kulkevat kumminkin, kuin kaihi ois kasvanut silmihin. He polkevat sitä ken heikompi lie, ja yhtehen sentään matkansa vie, kun hautainsa partaalla, naurussa suu, he kuoleman sirppihin kompastuu.