AH, NYT VASTA YMMÄRRÄN MA SEN
Reading edition
Ah, nyt vasta ymmärrän ma sen: vuosiin heitti vuodet hämäränsä, kotitakka lietsoi lämpöänsä, vaan sen luona lämmitellyt en. Niinkuin loistaa kaukaa tähti yön, valo välkähtelee kaikenmoinen, mua houkutteli elo toinen luota askarten ja arkityön. Uuvuksihin asti kiusaten, öitä valvotellen, sisässäni tämä alituinen ikäväni kalvoi, — vasta ymmärrän nyt sen!