LAPSUUSAIKA
Reading edition
Lapsuusaika, tuskin muu niin mikään jättää kaipuun karttuvaiseen ikään. Kesistäni iäks meni pisin; jos vain voisin, luokseen pakenisin. Kuinka huoletonna juoksivatkaan jalat, aina, valmiit uuteen matkaan, eikä väsynyttä silmää illoin pitkään piillyt uni vielä silloin. — Vaan on siitä mennyt päivää monta, yötä yksinäistä, unetonta, jalat evänneet on monta kertaa astumasta askelenkaan vertaa. Kaiun sentään muistoistani noista etsin sydämeni sokkeloista, niinkuin lippaastansa salaa saita kalleuksiansa arvokkaita.