PUNARUUSUIHIN PUHKEE KESÄINEN KUU
Reading edition
Punaruusuihin puhkee kesäinen kuu, se huojuu hiljaa ja uneksuu, sen tuoksu mun päätäni huumaa; se nostaa silmuja valohon päin, sen elämän aavistuksina näin, ja sen henki on tulista, kuumaa. Punaruusuihin puhkee kesäinen kuu, sill' on lämmöstä kypsä ja hehkuva suu, ja se tulta mun sieluuni valaa; minä kuljen — minäkin — aavistain kesän kypsyyttä omassa rinnassain, jota vielä se vaieten salaa.