OLET NIINKUIN VUOLAS VUOKSI
Reading edition
Olet niinkuin vuolas vuoksi, et tahdo sa levähtää. Sua turha on kutsua luoksi, et hiljene, vävy, et jää. Käyt kuohuen kurimoitas, sua kohden silmäni luon. Sinä heittelet pisaroitas, niitä janoan, kurkotan — juon. Vain tuokio niin olet poissa, mihin kuljet, tiedä ma en, kohun kuulen vain kallioissa, sua kaipaan — ja värisen. Ja kun äyräitäs vartioi halla, jään kahleissa äänesi soi, mun sydämein talvenkin alla vain kevättä unelmoi. Minä hymyän, nostan päätä: kukaties kevät talven kaas. Minä muista en mielesi jäätä — vain nuorinta suudelmaas!