SPLEEN
Veikko Antero Koskenniemi translation
Paul Verlaine
Niin hehkuen ruusut palaa ja muratti on tumma kuin yö.
Suru vanha mun valtaa salaa ja sydän kaivaten lyö.
Oli liian kirkasta silloin yli maan, meren aaltoilun.
Minä peljäten odotan, milloin olet julmasti jättävä mun.
Olen väsynyt loisteesehen ma metsäin, merien
ja tyhjään lakeutehen ja kaikkeen — vain sinuun, ah en!