LUMISADE
Veikko Antero Koskenniemi translation
Giosuè Carducci
Ääriltä harmajan taivaan pehmeät hiutalet lentää. Kaupunki ääneti on, tauonnut taisto ja työ. Ulkoa kuulu nyt ei torisaksain kutsuvat huudot, kaiut nyt laulujen ei kiirien katuja käy. Tornista laskevat vaan tylyt lyönnit raukeat tunnit kaukaa kuin ääriltä yön, missä ei eloa oo. Linnut ikkunalautahan lyö: tutut rakkahat henget kuolleiden ystäväin nyt luoksensa kutsuvat mun. Kohta te ystävät armaat, oi kohta te lempivät syömet luoksenne saapuva oon, rauhaanne varjojen luo.