IHMINEN JA MERI
Veikko Antero Koskenniemi translation
Charles Baudelaire
Meri, vapaa mies, on parahin ystäväs. Kun katsot aaltoin ikuista vyörinätä, sa katsothan kuin itseäs, elämätä ja omaa mittaamatonta syvyyttäs.
Niin mielelläs sa itsehes syvennyt ja kuvaas käsin ja silmin tapailet sa ja usein hurjaa huutoa kuuntelet sa, jok' on sun poves pohjasta vyörynyt.
Niin ihmeelliset ootte te kumpikin. Sa ihminen, sun syvyyttäs tunne emme. Meri, turhaan rikkauttasi tapailemme. Te salaatte omanne mielin kateisin.
Niin ootte käyneet vuodet tuhannet te sotaa ilman sääliä, armontöitä. Niin rakastatte kuoloa, kauhun öitä, te veriviholliset, te veljekset!