KAKSINPUHELU
Veikko Antero Koskenniemi translation
Paul Verlaine
Syyskylmässä vanhan puistikon kaks varjoa esiin astunut on.
On kuollut ja sammunut katsehensa. He hiljaa kuiskivat toisillensa.
Syyskylmässä tuuli suhisee, kaks varjoa menneitä muistelee.
— Viel' lempemme vanhan muistatkos, sa? — Mitä hyvää entisen muistelossa?
— Sinä lausuit nimeni punastuen! Mun vieläkin unessa näätkö? — En.
— Ah aikaa ihanaa, onnellista, kun yhtyi huulemme! — Mahdollista.
— Oli seesteinen taivas ja toivova syön. — On toivo jo sammunut helmaan yön!
He kulkevat vanhan puiston teitä ja yö vain on kuunnellut heitä.