TAMMIKUU
Reading edition
Tammi, kansan pyhä puu yllä muiden maailmanpuiden. Vanha kumpuun kallistuu, kaartuu kausi uutten kuiden kiertäin armaan auringon valon voiman voittohon.
Tuima, tiukka tammikuu! Pakkanen nyt työntyy turkkiin, kristallein kun kiiltää puu, rautakintaat nuijii nurkkiin, viluvarsaa vitsoin lyö, välkkyy revontulten vyö.
Lumilinnaan liukuu niin kunnes vuottoraippa ratkee, sarvet sekoo suopunkiin; talven suora selkä kätkee, karhu kääntää kylkeään nähden unta tähdistään.
Kitein kiiltää järvenjää, ulvoo ullakot ja ukset, talvi tanssiin kiidättää, korven kohtuun syöksyy sukset, hiihtää hiiden latujaan, salo soittaa satujaan.
Täm' on Pohjan puolen pontta, miehen karhuks karaisee, pyyhkii, mik' on oudon ontta, vaivoissansa vaikenee, veltot kansat vietti vie, Pohjolasta aukee tie!
Pohjolasta lumiaura kerran maita myllertää, eikä lämmön loiset naura, pystyyn kun käy karhunpää, silloin täyttyy kansain työ, heikon hengen hetki lyö.
Meissä uinuu heimon hiisi, suureks' luomme laulun maan, kuurankirkas paratiisi kristalleiden kruunussaan kerran kauas loiston luo, kunniamme kaiun tuo.
Voimamme vie voittoon vahvaan, meit' ei vieras valtaan saa, tartumme taas kalvan kahvaan, kun vain kutsuu synnyinmaa, henget nuorten sankarten seuraa meitä siunaillen.
Tuolla puolen Suomenlahden eestein heimo vaikeroi, rientää kaksoisveljet kahden, tykkein jylhä jyske soi, ryssäin rivit murtuu niin saarroksista saarroksiin.
Kohtalotar heittää arvan, arpaseula seisahtuu… Ryssä lyöty luona Narvan raunioilleen luuhistuu, Suomen pojat, iskekää savijättiläisen pää!
Käykää päälle, kaarlolaiset, uudet urhot yllättäin; heimon äidit, eestein naiset kruunaa urhot seppelpäin. Pohjan karhut, kimmotkaa, vieraan eess' ei väistää saa!
Soittaa rauha maailmanpuussa, ei oo tammen kaatajaa, taiston kuussa, tammikuussa miest' ei nouse merten taa, ken sen sillan sortaa voi, jonka veljeisvoitto loi.
Nouse, tammi talvikuinen, kerran täyttyy teon terhot, heimot hyljättyinä muinen siirtää syrjään valheen verhot; minkä tuo se tullessaan, vapaudenko, vainon vaan?
Yli kansain kirot sinkuu, kansain Herra korskat lyö, vihan pakkaisviimat vinkuu, Herran kiitos, Herran työ, Herra nostaa kunniaan nöyryydestä nuoren maan.
O-kylä 20.1.19.