AJAN AILUVIA
Reading edition
I
Kyntäjän laulu
Ketoani kynnän, kantoja käännän, verisiä vakoja ma vainioksi väännän, poikani ei saapunut suurista sodista, kentälle kaatui kaukana kodista.
Sorasta ma muokkasin miekkoja monta, monta on mennyt, on monta mannutonta, moni salvos sortui sotien palossa, nälkä on isäntänä monessa talossa.
Verellä on tahrittu tanhua ja tanner, sodassa ei sortunut Suomeni manner, uhrini uskoin, annoin maalle parhaani, kuolema on kyntänyt taimien tarhaani.
Mietteeni muuttuu, käy hetkeni hiljaa, maaemo ennenkin vihannoitti viljaa, hurmeest' on nouseva laajoja laihoja, kuolemankauhusta kauniita kaihoja.
Kynnän ja vaivojen satoja ma vuotan, vapautta vaalin ja Luojaani luotan, keto on kylvetty kalliista hinnasta, haava on haihtuva raskaasta rinnasta.
Rauhasta raukea, runsas on yöni, kerran kun päättyy taival ja työni, heelmät ne hohtavat haaveiden haassani, vapaana kuolen ma vapaassa maassani.
II
Kauppamiehen laulu
Nousivat hurtat hurmehen yöstä, riistivät riistamme aitat ja puodit, vangiksi veivät, työnsivät työstä, lensivät rintaamme raivojen luodit.
Piilimme pelvossa arjesta arkeen, lain luki lenkarit oman käden kärkeen, hiipivät haaskaten, vaakamme veivät, vuosien vaivat ja säästetyt leivät.
Otti ne lunnaita pakkoa käyttäin, aittamme aarteet ja tahralla täyttäin sotkivat suojamme, muuraiskekomme, vääriksi mustaten työmme ja tekomme.
Tuhkasta nousivat muurimme pylväät, uutta me luomme, on mielemme ylväät, harjamme hirret me hohtohon nostimme, Suomemme onnen me kalliisti ostimme.
Muuraiskansana lain lujan luomme, kauppaa me käymme ja tuotteemme tuomme, teljoilta laskemme laulaen laivamme, alttiit on almumme, vaarat ja vaivamme.
Liehuvat lippumme vierailla mailla sortajan vainojen viiriä vailla, kauas on kantava kotoinen laine, Suomemme suuruus, onni ja maine.
Nousevi nuorena hurmehen yöstä rauhassa raunio tarmomme työstä, ahtahan aikamme velkana siirtäen, suureksi Suomemme pilvihin piirtäen.
Nousevi taas pyhän lain luja tunto, ansion arvohon kulkevi kunto, toisell' ei toisen riemuja riistetä, turhista töistä ei kurjina kiistetä.
Väistyvi vainojen hirmuinen haamu, koittavi kirkkaana kaikille aamu, käy yli Suomen siunaten, sätehen laskee se lunnaiksi kansamme kätehen.
III
Sepän laulu
Miehet mustat, moukaroikaa, kalkutelkaa alasinta, säkenöiden, säihkyt, soikaa, palkeena kun paisuu rinta, nosta, laske, iske, lyö, kerran täyttyy ihmistyö!
Ahjoon aarteet, tuleen raudat, uusi usko nostakaamme, metsäin mustat miiluhaudat syttyy kautta synnyinmaamme, kehno, ken nyt jälkeen jää, uudet sepot, iskekää!
Iskekää kuin Suomen vuorta, malminsuonta sorvatkaatte, hengennousun tietä nuorta uuden soiton sieluun saatte, uudet aseet takokaa, joilla rauhaa puoltaa maa!
Liekki käy kuin uhri lämmin yllä kaiken kauas kiiltäin, aurat tehkää terävämmin, syvemmiksi vaot viiltäin, viljaviksi vaivan suot, suureks silloin Suomen luot!
Suuret sepät ajan suuren, uusi Suomi sorvatkaamme, maasta nostain malminjuuren nostatte te maineet maamme, lyö ja laske, iske vaan, nosta maa taas kunniaan!
Vainonviha kauas vinkuu, maahan vaipuu valhe halpa, säkenöiden aatos sinkuu, kimmellä ei kansan kalpa enää vasten veljiään, kiistan kyy kun painaa pään.
Tao veljeis vapautta, tao uskon voimaa uutta, valppautta, valkeutta, ihmetöiden ihanuutta, nosta, laske, iske, lyö, kerran täyttyy ihmistyö!
IV
Sotilaan laulu
Ma Suomenmaata vartioin, kun sotatorvi soi, ma kuljen kautta vainioin, mi vihannoi, kun vaarassa on vapaa synnyinmaa, sen töitä tahdon puolustaa.
Maa, maista kaikkein kallein tää, on sulo Suomenmaa, haat ihanuuttaan hengittää, kun vuodattaa sen eestä kaikki, urho haudan saa, ei kohtaloa kauniimpaa.
Vapaustaistoon kutsun sain, maa kallis kutsui niin, ma riviin astuin auraltain, kun taisteltiin, maa sykki synnyintaistoin tuskissaan, kun urhot kulki kuolemaan.
Jos uhkaa vanha vihamies, saat jättää murheen muun, kun rajalle käy riemun ties, käy taisteluun, kun kaadut, kaadut kunnialla näin, jos et, käyt seppelpäin!
Ma havun hattuun kiinnittäin käyn sodan soittohon, en pirujakaan pelkää näin ja voittohon kun rientäin Pohjanpoika lyö, ei sorru Suomen suuri työ.
Ma valtakuntaa vartioin, ma suojaan Suomenmaan, sen eestä elää, kuolla voin ma ainiaan, kun vaarassa on vapaa synnyinmaa, taas sotahuuto kajahtaa.