HILJAINEN HYMNI
Reading edition
Sotajoukon lähtiessä taisteluun
Hiljaa, hiljaa. Kellot soivat, haudanharmaat miehet miettii, umpeen urhoin kummut loivat hiljaa, hiljaa.
Hiljaa, hiljaa. Päät ne taipuu. Rukouksen rauhaan riutuu kaikkeuden kirkas kaipuu hiljaa, hiljaa.
Hiljaa, hiljaa. Katse kastuu, pään taas pystyyn urhot nostaa, aamussa ne alhoon astuu hiljaa, hiljaa.
Hiljaa, hiljaa halki huurteen hiuteet hajoo; taiston tiellä jäljet jättää jäisen uurteen hiljaa, hiljaa.
Hiljaa, hiljaa kalske kalpain raudanraskas korpeen kaikuu, uppoo usviin soitten salpain hiljaa, hiljaa.
Hiljaa, hiljaa hongat hohtaa kunniata tehden; henki näkymätön joukon johtaa hiljaa, hiljaa.
Hiljaa, hiljaa, rauhaa, rauhaa kaukaa kirkonkellot kaikuu, kaukaa tykkein jyske pauhaa hiljaa, hiljaa.
Hiljaa, hiljaa tuhat päätä nyökkyy tahtiin, kourat köyrtyy, silmät salamoivat jäätä hiljaa, hiljaa.
Hiljaa, hiljaa. Niin on kummaa, jäykän joukon hahmot haipuu tuntemattomaan ja tummaan hiljaa, hiljaa.