TURHUUDEN YLISTYS.
Reading edition
(Tomu-uurnan kyljestä.)
Päivät on menneet kuin joutuva haaksi myrskyssä, yössä, tuskassa, työssä. Taisto ja vaiva kaikki on vaipunut varjojen taaksi.
Vuodet on juosseet kuin juoksija parhain halk' elon viekkaan hetkien hiekkaan. Oi, polo rinta, siksikö loimusit myöhään ja varhain!
Syöksyit kuin syöstävä: sama on matkaa ain' yhä eessä. Kuplaset veessä suista ei merta, aalto aallon leikkiä jatkaa.
Kaikki, mi syntyy, ollut on ennen. Hetkille hohdon suo, tulijohdon, Kuoleman myrsky, ylväys yksilön turmaansa mennen.
Kaikki, mi ollut on, jälleen palaa. Tyynny ei veri. Täyty ei meri, vaikka maan virrat kaikki sen helmaan syöksyä halaa.
Nopsa kuin nuoli on pääskyn lento. Suotta on vaivas: liian on taivas korkea sulle, liian on siipesi vaarassa hento!
Aurinko välkkää, päästä ei luoksi. Turhuuden retki, kiitävä hetki, kuink' olet kaunis, kaunis lyhkäisen onnesi vuoksi!
Aika on iloita, aika on huolla. Hyvän ja pahan katoamahan luonut on Luoja. Suo elon maljasta maistaa ja kuolla!
Lennellä ilmassa linnun on valta. Laulain se nousi, siksi kuin jousi Maassa se nuolta ei vartoa malta.
Läks sirkkuparvesta vaaran alta morsiussaatto…! Taivahan taatto, suo meidän lentää, pudota kohdalta korkehimmalta!